Munuaissairauden oireet: munuaisvaurion merkit ja kokeet, jotka sen löytävät

Sinulla on kaksi munuaista, kumpikin suunnilleen nyrkin kokoinen, kylkiluiden alapuolella selkärangan molemmin puolin. Ne suodattavat verta jatkuvasti ja poistavat kuona-aineet ja ylimääräisen nesteen virtsana. Ne pitävät myös suolat ja kivennäisaineet tasapainossa, auttavat säätelemään verenpainetta, auttavat tuottamaan punasoluja ja pitävät luut vahvoina.

Krooninen munuaissairaus tarkoittaa, että munuaiset ovat vaurioituneet ja suodattavat huonommin kuin pitäisi, vähintään kolmen kuukauden ajan. Se on yleinen, etenkin iän myötä, ja yleisempi eteläaasialaista tai mustaa syntyperää olevilla.

Munuaisilla on paljon varakapasiteettia, joten ne voivat menettää suuren osan toiminnastaan ennen kuin huomaat mitään. Yhdysvaltalainen National Kidney Foundation arvioi, että vain noin 1 ihminen 10:stä, jolla on krooninen munuaissairaus, tietää sairaudestaan. Siksi munuaissairaus löytyy yleensä kokeiden, ei oireiden, avulla.

Alussa: yleensä ei mitään. Ensimmäinen vihje on usein rutiininomainen veri- tai virtsakoe, joka on otettu muusta syystä. Osa huomaa kuohuvaa virtsaa, turvonneet silmät tai tihentynyttä virtsaamista öisin. Ne voivat olla varhaisia merkkejä valkuaisen vuotamisesta virtsaan tai siitä, että munuaiset eivät enää väkevöi virtsaa yhtä hyvin.

Myöhemmin, kun toiminta heikkenee:

• Nestemerkit: nilkkojen, jalkaterien tai käsien turvotus, turvonneet silmät, hengenahdistus
• Virtsamerkit: tihentynyt virtsaaminen etenkin öisin, verta virtsassa, vaahtoava virtsa
• Kuona-aineiden kertymisen merkit: väsymys, ihon kutina tai kuivuus, huono ruokahalu ja laihtuminen, pahoinvointi, lihaskrampit, univaikeudet, keskittymisvaikeudet, päänsärky
• Miehillä: erektio-ongelmat. Naisilla: kuukautiset voivat muuttua epäsäännöllisiksi tai loppua pitkälle edenneessä sairaudessa.

Kun munuaiset pettävät (vaihe 5): oireet voimistuvat, ja dialyysi tai munuaisensiirto voi tulla tarpeen. Ison-Britannian terveyspalvelun NHS:n lukujen mukaan näin käy vain noin 2 ihmiselle 100:sta, joilla on krooninen munuaissairaus; useimmat pärjäävät lääkkeiden ja seurantakäyntien avulla.

Äkillinen munuaisvaurio on eri asia: se kehittyy tuntien tai päivien aikana, usein jonkin muun sairauden yhteydessä. Merkkejä ovat paljon tavallista vähäisempi virtsaaminen, kova jano, pahoinvointi tai oksentelu, turvonneet sääret, sekavuus tai uneliaisuus ja hengenahdistus makuulla. Äkillinen munuaisvaurio vaatii lääkärin arvion samana päivänä.

Yleensä ei. Krooninen munuaissairaus on lähes aina kivuton, mikä on yksi syy siihen, että se jää huomaamatta.

Munuaisista lähtevä kipu tuntuu kyljessä tai selässä heti kylkiluiden alapuolella, ja sillä on yleensä toinen syy:

• Munuaistulehdus (pyelonefriitti): kipua kyljessä tai selässä sekä kuumetta, vilunväristyksiä ja pahoinvointia, ja usein kirvelyä virtsatessa. Se vaatii lääkärin arvion samana päivänä.
• Munuaiskivet: kova, kouristava kipu, joka tulee aaltoina ja säteilee selästä tai kyljestä kohti nivustaa, joskus verta virtsassa.

Useimmat alaselkäkivut johtuvat lihaksista ja nivelistä, eivät munuaisista. Pelkkä selkäkipu ilman kuumetta ja ilman muutoksia virtsassa on harvoin munuaisongelma.

• Diabetes: korkea verensokeri vaurioittaa munuaisten pieniä suodattimia. Se on toinen kahdesta yleisimmästä syystä.
• Kohonnut verenpaine: kuormittaa munuaisten pieniä verisuonia. Se on toinen yleisimmistä syistä, ja munuaissairaus voi nostaa verenpainetta entisestään.
• Sydänsairaus ja korkea kolesteroli, jotka vaikuttavat munuaisia ravitseviin verisuoniin.
• Munuaiskerästulehdus (glomerulonefriitti), toistuvat munuaistulehdukset ja perinnölliset sairaudet, kuten munuaisten monirakkulatauti.
• Virtsan kulun tukokset, kuten toistuvat munuaiskivet tai suurentunut eturauhanen.
• Joidenkin lääkkeiden pitkäaikainen käyttö, kuten säännöllisesti käytetyt tulehduskipulääkkeet (esimerkiksi ibuprofeeni tai diklofenaakki) ja litium. Älä lopeta määrättyä lääkettä tämän vuoksi, vaan kysy lääkäriltä, tarvitsetko munuaiskokeita.
• Aiempi äkillinen munuaisvaurio, joka voi jättää pysyvän vaurion.

Koska alkava munuaissairaus on oireeton, suuremmassa riskissä olevia kehotetaan käymään säännöllisesti kokeissa silloinkin, kun vointi on hyvä:

• Diabetes: munuaisten tutkiminen joka vuosi
• Kohonnut verenpaine tai sydänsairaus
• Suvussa munuaisten vajaatoimintaa tai perinnöllistä munuaissairautta
• Aiempi äkillinen munuaisvaurio, toistuvat munuaiskivet, suurentunut eturauhanen tai lupus
• Pitkäaikaiset lääkkeet, jotka voivat vaikuttaa munuaisiin, kuten litium tai säännöllisesti käytetyt tulehduskipulääkkeet
• Yli 60-vuotiaat sekä eteläaasialaista tai mustaa syntyperää olevat, joilla riski on suurempi
• Aiemmin virtsasta löytynyt valkuaista tai verta ilman tunnettua syytä

Kysy lääkäriltä, kuinka usein sinun kannattaa käydä kokeissa.

Kaksi yksinkertaista koetta löytää suurimman osan munuaissairauksista, yleensä kauan ennen oireita:

• Kreatiniinin verikoe (krea). Kreatiniini on kuona-aine, jonka munuaiset poistavat. Laboratorio laskee siitä eGFR:n (arvioitu glomerulusten suodatusnopeus), joka kertoo, paljonko verta munuaiset suodattavat minuutissa. Vähintään kolme kuukautta jatkunut eGFR alle 60 tarkoittaa kroonista munuaissairautta, ja alle 15 tarkoittaa munuaisten vajaatoimintaa. Kreatiniinioppaamme selittää luvut ja vaiheet, ja siinä on laskuri.
• Virtsan albumiinikoe. Albumiini on valkuainen, jonka terveet munuaiset pitävät veressä. Albumiini-kreatiniinisuhde (ACR) näyttää, kuinka paljon sitä vuotaa virtsaan.

Tulosteissa käytetään kumpaa tahansa yksikköä, joten tarkista, kumpi omassasi on. Koholla oleva tulos yleensä uusitaan varmistukseksi, koska liikunta, infektio tai kuukautiset voivat nostaa sitä hetkellisesti.

Lääkäri voi myös tehdä virtsan liuskakokeen veren ja valkuaisen varalta, ultraäänitutkimuksen munuaisista ja muita verikokeita, kuten kaliumin ja verenkuvan (PVK), koska munuaissairaus voi aiheuttaa anemiaa.

Krooniseen munuaissairauteen ei ole parantavaa hoitoa, mutta hoito voi hidastaa sen etenemistä ja suojata sydäntä, ja mitä aiemmin hoito alkaa, sitä parempi.

• Verenpaineen hallinta on tärkein askel. Lääkärit käyttävät usein lääkkeitä, jotka suojaavat myös munuaisia; lääkäri päättää, mitä lääkettä ja kuinka paljon.
• Verensokerin hallinta, jos sinulla on diabetes. Jotkin diabeteslääkkeet auttavat myös munuaisia toimimaan pidempään.
• Kolesterolia alentavat lääkkeet suojaamaan sydäntä, koska krooninen munuaissairaus lisää sydäninfarktin ja aivohalvauksen riskiä.
• Tarkista ennen mitä tahansa uutta lääkettä, kipulääkettä, ravintolisää tai rohdosvalmistetta, myös perinteisiä kansanlääkkeitä: jotkin voivat vahingoittaa munuaisia, ja monien lääkkeiden annosta on muutettava, kun munuaiset suodattavat heikommin. Kerro eGFR-arvosi jokaiselle lääkärille ja farmaseutille.
• Älä tupakoi, liiku, tavoittele terveellistä painoa ja vähennä suolaa. Ravitsemusterapeutti voi neuvoa proteiinista, kaliumista ja fosfaatista, jos munuaisten toiminta on heikentynyt.
• Juo niin paljon, että virtsasi on vaaleaa, ellei lääkäri ole käskenyt rajoittamaan nesteitä.
• Käy seurantakäynneillä. Uusitut veri- ja virtsakokeet näyttävät, tehoaako hoito.

Jos munuaiset pettävät, dialyysi tai munuaisensiirto korvaa niiden työn. Munuaishoitotiimisi keskustelee tästä kanssasi hyvissä ajoin ennen kuin sitä tarvitaan.